Luottamuksen merkityksestä johtamisessa, työyhteisöjen hyvinvoinnin edistämisessä, ja toimivien yhteistyösuhteiden tärkeänä elementtinä keskustellaan paljon. Luottamusta on sanottu sekä ihmisten että organisaatioiden välisten suhteiden öljyksi: se poistaa kitkaa, mahdollistaa riskien ottamisen, ja saa asiat sujumaan. Alhaisen luottamuksen tilanteessa sen sijaan joudutaan kiinnittämään enemmän huomiota esimerkiksi oman selustan turvaamiseen ja pilkuntarkkoihin sopimuksiin, mikä tuo mukanaan jäykkyyksiä ja tehottomuutta.

Luottamus rakentuu vuorovaikutuksessa

Kun puhutaan hallituksen luottamuksesta toimitusjohtajaan, yleinen fraasi kuuluu, että siinä on vain kaksi vaihtoehtoa: sitä joko on tai ei ole. Julkisuudessa toimitusjohtajan potkuja perustellaankin usein toimitusjohtajan ja hallituksen välisellä luottamuspulalla. On toki niin, että voidakseen hoitaa tehtäväänsä, toimitusjohtajalla on oltava hallituksen luottamus. Samalla on tärkeää huomata, että luottamus ei ole mustavalkoista eikä yksisuuntaista, vaan se on vastavuoroinen, yhteistyösuhteissa ja vuorovaikutuksessa rakentuva ilmiö, joka elää ja muuttuu jatkuvasti kokemusten ja tiedon karttuessa. Vanha sanonta ’kauneus on katsojan silmässä’ pätee myös luottamukseen: sama tilanne ja saman henkilön toiminta voidaan kokea hyvin eri tavoin. Luottajan omat odotukset, kokemukset ja taipumus luottaa vaikuttavat siihen, miten luotettavana toisen osapuolen toiminta koetaan. Siis hallituksen eri jäsenillä voi olla eriäviä näkemyksiä siitä, pitäisikö toimitusjohtajalla edelleen olla hallituksen luottamus vai ei, ja esimerkiksi uutena aloittavien jäsenten kokemus ja tulkinta tilanteesta voi poiketa paljonkin pidempään mukana olleiden näkemyksistä.

Luottamus rakentuu kyvykkyydestä, hyväntahtoisuudesta ja rehellisyydestä

Luottamuksen merkitys ja sen rakentajat ja rikkojat ovat myös tilannesidonnaisia. Yksi tapa saada parempi ote luottamuksesta on tarkastella sitä kyvykkyyden, hyväntahtoisuuden ja rehellisyyden osatekijöiden kautta. Työelämän suhteissa, erityisesti tulosvastuullisten tehtävien osalta, kyvykkyys saada suunnitellut tulokset aikaan on luottamuksen näkökulmasta keskeistä. Vain harvoin loistavakaan tulos kuitenkaan riittää pelkästään luottamuksen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi, vaan myös rehellisyyttä ja hyväntahtoisuutta tarvitaan luottamuksen rakentumiseen. Rehellisyys luo perustan luottamuksen kehittymiselle, ja kokemus toisen osapuolen hyväntahtoisuudesta lisää halukkuutta yhdessä toimimiseen ja tiedon jakamiseen. Itse ajattelen hyväntahtoisuuden samalla puolella pöytää olemiseksi: autammeko toisiamme menestymään omissa tehtävissämme mahdollisimman hyvin?

Suhteen alkumetrit erityisen tärkeitä

Luottamuksen rakentuminen vaatii aikaa, mutta sen voi menettää hetkessä. Lisäksi sillä on taipumus kehittyä kierteen omaisesti: luottamus synnyttää luottamusta, ja epäluottamus epäluottamusta. Siksi luottamukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota uuden yhteistyösuhteen alussa. Odotuksista ja pelisäännöistä keskusteleminen ja aktiivinen tutustuminen auttavat hyvään alkuun ja luovat hyvän alustan luottamuksen kehittymiselle. Rohkeus avoimuuteen, sovitusta kiinni pitäminen ja etenkin negatiivisten yllätysten välttäminen edistävät luottamuksen rakentumista. Kriisit voivat luottamuksen näkökulmasta olla jopa siunaus: haasteiden selättäminen yhdessä, sekä kokemus toisen antamasta tuesta ja avusta vaikeassa tilanteessa tekevät luottamuksesta aikaisempaa vahvemman.