Sanonta ’menestyvää yritystä ei pelasta mikään’ lienee useimmille tuttu. Itseäni tämä menestyksen ylläpidon vaikeus on askarruttanut jo pitkään. Miksi yritykset, jotka aikaisemmin vaikuttivat lähes voittamattomilta ajautuvat vakaviin vaikeuksiin tai jopa konkurssiin? Miksi strateginen uudistuminen ja toimintaympäristön muutoksiin vastaaminen on niin vaikeaa, vaikka menestyjillä voisi kuvitella olevan muita paremmat resurssit – ja jopa mahdollisuuksia vaikuttaa omilla ratkaisuillaan toimialan kehitykseen?
Kun jälkikäteen pohditaan menestyksen loppumisen syitä, tarinoissa toistuvat johdon virhearvioinnit, vauhtisokeus ja kilpailijoiden tekemisten vähättely. Vaikka toimintaympäristön ja asiakaskäyttäytymisen muutokset tunnistettaisiin hyvin, oikea-aikainen, riittävän voimakas reagointi on vaikeaa. Erityisesti silloin, kun se vaatisi aikaisemmista menestystekijöistä luopumista. Menestys ja siihen liittyvä kasvu tuo myös mukanaan pikkuasiat alleen peittävän aikapulan, lisääntyviä odotuksia sidosryhmiltä, ja muuttaa yrityksen kulttuuria.
Hallitus päättää toimitusjohtajasta ja strategiasta
Hallituksen roolista ja vastuusta yrityksen ajautuessa ongelmiin on keskusteltu toimivan johdon tekemisiä vähemmän. Yrityksen pitkän aikavälin menestyminen on kuitenkin hallituksen vastuulla: vaikka yrityksen operatiivinen johtaminen ja strategian toteutus eivät kuulu hallituksen tehtäviin, hallitus päättää sekä siitä, mitä pitkällä aikavälillä tehdään eli strategiasta, että siitä, ketkä sitä toteuttavat eli toimitusjohtajasta ja muista keskeisimmistä avainhenkilöistä. Toimitusjohtajan nimittämistä ja erottamista sanotaankin usein hallituksen tärkeimmäksi tehtäväksi, koska lähes kaikki muut hallituksen päätökset, yhtiön strategia mukaan lukien, pitkälti perustuvat johdon tekemään valmisteluun.
Pitkään jatkuneen menestyksen tilanteessa hallituksenkaan tehtävä päättää toimitusjohtajasta ei ole helppo. Tehtävässään pitkään ollut, yhtiön menestykseen johtanut toimitusjohtaja nauttii ansaittua arvostusta sekä hallituksen että muiden sidosryhmien parissa, ja luottamus hänen kykyynsä johtaa yritystä menestyksekkäästi nousee korkeaksi näyttöjen myötä. Myös toimitusjohtajan oma itseluottamus ja odotus laajasta autonomiasta kasvaa tulosten tahdissa, ja kun hallitus näkee homman hoituvan loistavasti, se voi vetäytyä takavasemmalle ’häiritsemästä turhaan’ erinomaisen toimitusjohtajan työtä. Lyhyellä aikavälillä ratkaisu voi tuntua toimivalta: sehän varmistaa ketterän päätöksenteon ja arvostetun toimitusjohtajan pysymisen yhtiössä.
Kumileimasin ei pelasta
Pitkällä aikavälillä tilanne voi olla toinen. Mikäli hallitus jää lähinnä kumileimasimen tai aplodien antajan rooliin, sen kyky arvioida toimitusjohtajan tekemisiä ja sopivuutta yrityksen senhetkiseen tilanteeseen – siis kykyä jatkaa yrityksen menestystarinaa myös tulevaisuudessa – heikkenee. Jälkikäteen arvioituna toimitusjohtajan vaihdos tapahtuukin usein liian myöhään (Lue lisää Boardman-blogin kirjoituksestani Toimitusjohtajan äkkilähtö), eli vasta kun yhtiön tuloskäyrä on kääntynyt selvään laskuun. Kaukana yrityksen asioista ja avainhenkilöistä olevan hallituksen on myös vaikeaa arvioida sitä, kuka olisi paras mahdollinen seuraaja sitten, kun toimitusjohtaja syystä tai toisesta vaihtuu. Lisäksi kyky tukea uutta toimitusjohtajaa saattaa olla heikko.
Monipuolisen osaamis- ja kokemustaustan omaavista jäsenistä koostuva hallitus voisi myös auttaa yritystä ja sen johtoa hahmottamaan varsinkin niitä mahdollisuuksia, muutoksia ja uhkia, joita muodostuu yrityksen perinteisen kilpailukentän ja toimialan ulkopuolelta. Siis haastaa ja auttaa johtoa kiinnittämään huomiota sellaiseen, jota yhtiön toimialan ja perinteiset kilpailijat kuin omat taskunsa tuntevan, kovan aikapaineen alla työskentelevän toimitusjohtajan on vaikea nähdä, ja myös tekemään tarvittavat päätökset ja muutokset. Kuten tunnettua, varsinkin nopeasti kehittyvä teknologia voi paitsi tehdä aikaisemmin kannattavista tuotteista, liiketoimintamalleista ja jopa yrityksistä arvottomia, myös samalla luoda aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
Jotta hallitus voisi pelastaa menestyvän yrityksen, on jatkuva, strateginen vuoropuhelu yrityksen johdon kanssa välttämättömyys. Sen mahdollistajia ovat avoimuutta ja tiedon jakoa tukevat prosessit ja kulttuuri, sekä molemminpuolinen luottamus, arvostus ja halu kuunnella.